VIERASKIRJOITUS: Syötkö tunteisiin?  

Tämän artikkelin on kirjoittanut harjoittelijani, ravitsemusterapian opiskelija Heidi Peltoniemi. 

 

Tunnesyömistä esiintyy nykyään melko paljon. Sillä tarkoitetaan useimmiten sitä, että negatiivisia tunteita pyritään muuttamaan siedettävimmiksi syömällä. Yleisiä tällaisia tunteita ovat mm. viha, turhautuneisuus, tyhjyys, yksinäisyys, avuttomuus ,epäreiluus sekä pelko. Käytännössä tunteisiin syöjä voi syödä mitä vain, mihin tunteeseen tahansa. Yleistä kuitenkin on, että negatiiviseen mielialaan valitaan energiapitoisempaa ruokaa kuin tavallisesti. On myös tyypillistä, että syöminen muuttuu ahmimiseksi, jota salaillaan ja podetaan tästä syylisyyttä ja lisää huonoa oloa. Näin voi syntyä vaarallinen noidankehä. Toisaalta tunnesyöminen voi olla myös jatkuvaa napostelua.

Monet käyttävät ruokaa itsensä hellimiseen ja lohduttamiseen. Tällöin puhutaan lohturuoasta ja -syömisestä, joka on yksi tunnesyömisen muodoista.  Lohturuoat ovat usein ruokia, joita ihminen on syönyt miellyttävien tapahtumien aikana tai rakkaidensa seurassa. Lohturuokiin liittyykin usein jokin tarina ja siksi jokaisella on juuri omat lohturuokansa. Lohturuoalla voidaan palauttaa mieleen jokin muisto, esimerkiksi tilanne tai tunne, josta saadaan hyvää oloa. Monelle naiselle lohturuoka tarkoittaa usein  suklaata, sillä se sisältää useita positiivisesti mielialaan vaikuttavia yhdisteitä. Suklaasta saadaan samoja välittäjäaineita, joita kehomme erittää ollessamme rakastuneita tai onnellisia, joten suklaa voikin nostaa mielialaamme ainakin hetkellisesti.

Yksi tämän aikakauden suurimmista ongelmista eli stressi on myös hyvin tyypillinen tunnesyömisen taustalta löytyvä syy.  Usein stressaantuneena erityisesti naiset syövät herkemmin rasvaisia ruokia. Esimerkiksi perunalastuista saatava rasva stimuloi aivojen palkitsemisjärjestelmää, joka vapauttaa mieltä ja kehoa rentouttavia hormoneja. Riippuvuus tällaisia ruokia kohtaan syntyykin helposti, sillä stressaantuneena valitsee niitä ruokia, joista aiemmin on saanut hyvän olon.  Amerikkalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että stressi pahensi huonoa ateriarytmiä noudattavien ihmisten ruokavalintoja. Kroonista stressiä potevat ihmiset valitsivat useammin energiatiheämpiä ruokia sekä  myös ylensöivät iltaisin.

Miehet sen sijaan purkavat paineitaan naisia useammin runsaaseen alkoholin käyttöön. Tunnesyömisen ( tai -juomisen) taustalta löytyy usein psykologisia tekijöitä. Monet kokevat riittämättömyyttä ja avuttomuutta sekä heiltä puuttuu toimivia keinoja stressin hallitsemiseksi. Kun ihminen yrittää tyynnyttää negatiivisia tunteitaan syömällä, itse ongelman selvittäminen ja oikeiden ratkaisukeinojen hakeminen helposti unohtuvat.

Usein tunnesyöjiä ovat ihmiset, jotka ovat unohtaneet omat tarpeensa. Liika kiltteys ja miellyttäminen voivat johtaa kiukkuun, joka purkautuu helposti ylensyöntinä. Jos ihminen menettää elämästään hallinnan tunteen, seuraa häpeää ja psyykkistä ahdinkoa, jota kompensoidaan syömällä. Tärkeää olisikin huomata, mitkä tilanteet ja tunteet aiheuttavat itselle ahdinkoa ja onko taipumusta peitellä näitä tunteita syömällä kenties isompia annoksia aterioilla, napostelemalla television äressä tai peiton alla suklaata mutustamalla. Tunnesyöjälle ruoka on usein myös palkinto, jonka äärellä saatetaan käyttää paljon aikaa ja rahaa. Olisikin hyvä miettiä muita keinoja itsensä palkitsemiseen ja hyvän olon tuottamiseen. Ruoalla saatava mielihyvä on kuitenkin aina vain hetkellistä.

Tunnesyömisen piirteitä esiintyy jo lapsuudessa. Vahvat negatiiviset tunteet aiheuttavat monelle halun syödä herkkuja. Herkut voivat tarkoittaa ihmisille eri asioita, niin suolaista tai makeaa, mutta niille yhteistä on yleensä korkea energiapitoisuus ja matala ravintoainetiheys. Usein herkut sisältävät paljon sokeria, suolaa ja/tai kovaa rasvaa.

Tunnesyöminen voi esiintyä myös syömisen vähentämisenä. Pelkotilat ja jännittyneisyys ovat yleisiä esimerkkejä ruokahalun katoamiseen. Suru on syömisen kannalta mielenkiintoinen tunne. Siinä missä osa ihmisistä pyrkii tekemään itselleen paremman olon lohturuoalla, osalta ruokahalu voi kadota kokonaan. Usein suuri suru vie ruokahalun, pieni murhe lisää syömistä. Onkin tärkeää oppia tunnistamaan omat tunteet ja olemaan niiden kanssa.

Ylensyöminen voi myös tunteiden lisäksi johtua fysiologisesta oloitilasta. Esimerkiksi väsyneenä ihminen pyrkii tiedostamatta virkistämään oloaan ja valitsee siksi juuri energiapitoisia ja epäterveellisiä vaihtoehtoja . Väsymystä voi aiheuttaa niin huonosti nukutut yöt ja liian kiireiset työpäivät kuin myös joskus C-vitamiinin puutos. Tällöin olisi hyvä  suosia ravintorikkaita ruokia kuten hedelmiä ja vihanneksia. Jatkuva halu syödä voi kertoa myös tietyn ravintoaineen puutoksesta. Mikäli tuntee olevansa jatkuvasti nälkäinen, kannattaa kiinnittää huomiota riittävään proteiinin ja kuidun saantiin. Ateriarytmin ylläpitäminen on myös yksi keinoista välttää tunnesyömistä. Lopulta useimmat,  jotka ajattelevat olevansa tunnesyöjiä, ovatkin ihmisiä, jotka syövät liian harvoin tai liian vähän, eivätkä siten  koe normaalia kylläisyyttä ruuasta tai syömisestä.  Tähän hoitona on hyvä ateriarytmi ja riittävästi itselle maistuvaa ja sopivaa ruokaa. Tämän jälkeen voi optella tunnistamaan ja hyväksymään tunteensa ja ajatuksensa.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s