Olen saanut – monista edellisistä kesistä poiketen – viettää jo reilut kaksi viikkoa ihan oikeaa lomaa. Tämä johtuu kesän viileydestä. Mansikat eivät ole vielä kypsyneet. En ole päässyt kiinni normaaliin kesätyöhöni mansikanlajittelijana ja myyjänä kotitilallani. Markkinointia olen jo hiljalleen viritellyt. Kaikenlaista ravitsemusterapeuttiyrittäjän työnpoikastakin olisi ja ne ovat saaneet odottaa. Olen oleillut ja lukenut. Viime aikoina lukemani kirjat ovat jotenkin liittyneet tietoisuustaitoihin, hyväksymis- ja omistautumisterapiaan sekä kognitiiviseen terapiaan jne. Nyt kuitenkin anoppilasta bongasin tämän Finlandia-palkitun romaanin ja jäin koukkuun. Kirjailija onkin psykologi. ( ei spylogi, eikä psylohi, kuten tuli ensin kirjoitettua:)
Oli häkellyttävää huomata miten kirja voi tempaista mukaansa. Eräänä yönä havahduin klo 1.30, olin lukenut 3 tuntia. Riittävä nukkuminen on yleensä korkealla arvoasteikossani. Yksi kirjan lukuisista teemoistahan olikin juuri tuo; kun addiktoidumme johonkin asiaan (pelottavia skenaarioita tietotekniikkaan liittyen kirjassa), niin emme toimi lainkaan rationaalisesti. Lomallahan saa kuitenkin valvoa ja tehdä mitä tykkää, kunhan se ei jää pysyväksi tavaksi.
Eräs kirjan teemoista oli, miten monimutkaista elämä on. Kaikki vaikuttaa kaikkeen jo ihan todellisuudessakin. Ja sitten, kun mieli lähtee omille teilleen, tulee siitä vielä sekavampaa. Ihan tolkun ihmisilläkin. Oletetaan ja luullaan asioita. Välillä tuli mieleen, että miten tästä kaikesta voi kukaan selvitä selväjärkisenä, kun on niin monimutkaista tämä elämä. Välillä mennään kuin junan raidetta automaattiohjauksella omaan napaan tuijottaen ja ei ymmärretä mitä ympärillä tapahtuu. Toisaalta taas liian tiedostava toimintakin saattaa aiheuttaa ongelmia. Mikä on oikein, mikä väärin? Onko parempi sanoa suoraan vai jättää kertomatta? Kirjassa päähenkilöiden elämä menee uskomattomaan solmuun. Ja kerronta on niin luontevaa, että tällaisen hullun oli helppo samaistua usemmankin henkilön kokemuksiin.
Arvot tekojen pohjalla
Arto Pietikäisen Kohti arvoistasi – kirja on yksi parhaista kirjoista, jonka olen lukenut. Se pohjautuu arvojen kirkastamiseen ja niiden pohjalta muutosten tekoon. Mutta vaikka tiedostaisimmekin meille ne kaikkein tärkeimmät asiat, voiko silti olla niin, että raha ja/tai maine tai jokin muu menee edelle kuin se, että edistää omaa ja muiden arvokasta elämää. Mietimmekö aina kaikkia vaihtoehtoja, mitä tekemisemme edistää? Havahduin kerran, kun olin kiihdyksissäni jakamassa fb.ssä eräästä suomalaisesta menestyneestä miehestä kertovaa juttua. Jutussa tämä nimeltämainitsematon mielestäni halveksi liikapainoisia.Tajusin, että jos reagoisin ja jakaisin jutun, hän saisi ilmaista mainosta minun ansiostani. Hengittelin syvään ja annoin olla.
Viime keväänä tein yhdenlaisen arvovalinnan lopettamalla ruokavalioanalyysien teon eräälle netissä toimivalle ravintolaskentasysteemille. Kun minua kysyttiin siihen hommaan noin puolitoista vuotta sitten, oli ajatukseni ”hei, hieno juttu tästä tulee olemaan minulle paljon hyötyä”. Vaikka tiesin, että en halua olla edistämässä laihdutuskeskeistä toimintaa, lähdin kuitenkin mukaan. Lopulta aika ei enää riittänyt tuohon työhön ja arvoasteikossa tärkeämmät asiat menivät edelle.
Suurin syy tuon työn jättämiseen oli kuitenkin se, että systeemi ei mielestäni toiminut eettisesti ja moraalisesti oikein. Työ ei enää tulenut arvojani.
Miksi joku, jonka painoindeksi on 23 tai jopa vähemmän sai laittaa vielä laihtumistavoitteen, kun on jo normaalipainoinen?
Kokeilin laittaa itselleni tavoitteen ja kauhistuin. Kun systeemiin laittoi tarpeeksi hitaan laihtumisvauhdin, niin se antoi minun herjaamatta laittaa tavoitteeksi 30 kg, BMI 14. BMI 13 on sairaalaanjoutumisraja!(tosin minun tapauksessani ei ole vaaraa siitä, because I love food and I love eating).
Analyysin tilanneita ihmisiä oli muutamia kuukaudessa ja heistä noin puolet oli sellaisia joiden kannatti lopettaa laihdutus, koska olivat normaalipainoisia. Mietityttämään jäi, paljonkohan olisi ollut, ja on edelleen niitä, jotka eivät tilanneet analyysiä, vaan asettivat itselleen sairaita laihtumistavoitteita ja mahdollisesti kärsivät niin aliravitsemuksesta kuin mielenhäiriöistäkin, mutta saattoivat onnistua ohjelman mukaan laihduttamisessa. Ilmoitin tästä systeemin ylläpitäjille ja asia on nyt korjattu, ainakin yleisellä sivulla näyttää näin olevan. Mutta aina on sitten niitä, jotka eivät pysy totuudessa ja saattavat huijata päästäkseen käyttämään palveluita…
Hyvä renki huono isäntä
Ravintolaskentaohjelmat voivat olla hyvä lisä terveyttäedistävän ruokavalion opettelussa. Tässä on hyvä olla joku asiantuntija , esimerkiksi ravitsemusterapeutti (yllätys), mukana ohjaamassa. Ohjelma ei voi korvata ihmistä. Ohjelmat eivät saa olla niin sitovia ja koukuttavia, että jollain menee tunteja päivässä ohjelman käyttöön. Tai että ohjelman ”onnistunut” käyttö saa jumittumaan laihduttamiseen ja lisää syömishäiriöriskiä . Osa näistä, liian suuria laihdutustavoitteita asettavista oli nuoria – osa kuitenkin yli 50- vuotiaita. Surullista, jos on kymmeniä vuosia laihduttanut, turhaan, siis ilman terveydellistä tarvetta. Kun olisi oikeasti pitänyt keskittyä elämään. Olen näitä kroonisia laihduttajia tavannut vastaanotollakin ja ainakin osan kohdalla on tunne, että voisivat olla valmiita päästämään irti laihdutus- ajatuksesta. Joskus yksi käynti ravitsemusterapeutilla riittää jo muutokseen.
Yleinen yhteenveto kirjoittamissani analyyseissä oli seuraavankaltainen:
Suuntaa tavoite laihduttamisesta hyvin syömiseen. Opettele kuuntelemaan kehosi viestejä nälästä ja kylläisyydestä, janosta ja väsymyksestä ja toimi niiden mukaan. Olet normaalipainoinen, ja vyötärön ympäryksesi on alle 80 cm, mieti miksi haluat laihtua? Mitä hyötyjä, mitä haittoja on, jos jatkat laihduttamista? Opettele tunnistamaan asiat, jotka tuottavat sinulle mielihyvää ja tee niitä enemmän. Huomaa laihdutus -ajatus, mutta älä pidä sitä totena. Se on ajatus, joka häviää itsestään. Muista, jokaisella on lupa nauttia ruuasta ja syömisestä ja syödä itsensä kylläiseksi.
Ja sitten ne lauseet, jotka olisin halunnut noiden analyysien loppuun laittaa.
Lopeta tämän ravintolaskentaohjelman käyttö välittömästi. Ohjelman käytön jatkamisesta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä terveydellesi. Mielesi tarvitsee nyt tilaa muuhun, tarvitset aikaa tehdä Sinulle mieluisia asioita.Keksi muita harrastuksia ruokapäiväkirjanpidon tilalle.
Tämä polku oli minun kuitenkin käytävä, että osaan olla parempi työssäni ja ehkä jatkossa arvioida paremmin työtehtäviäni. Suhtaudun nyt myötätuntoisesti itseeni, että tulin tuohon lähteneeksi ja olen ylpeä , että minulla oli rohkeutta tehdä päätös vaihtaa polkua. Sydämestäni toivon, että he, jotka ovat addiktoituneet ravintolaskentaohjelmien käyttöön ja/tai laihduttamiseen saavat siihen apua. Sydämestäni toivon myös, että terveydenhuollossa paremmin otettaisiin huomioon nämä krooniset laihduttajat ja heitä ohjattaisin ravitsemusterapeuttien vastaanotoille oppimaan terveempää suhtautumista ruokaan ja syömiseen. Ajattelen myötätunnolla heitä, monenalan asiantuntijoita, jotka ovat näissä laihdutus/ ravintoainelaskelmasysteemeissä mukana, ehkä he eivät tiedä mitä tekevät. Tai eivät ole tulleet vielä ajatelleeksi.
Tukevan terapeutin tarinoita 