Jokaisella meistä on oma tarinansa. Ravitsemusterapeutin työssä niitä kuulee ja pitää myös osata kuunnella. Asiakkaalla voi olla vastaanotolle tullessaan jo valmis käsikirjoitus. ”Haluan laihtua 10 kg 2 kk:ssa. Sinä olet ammattilainen, pitäähän sinun tietää miten laihdun?” ”Masu on pipi, anna minulle ohje, mitä minun tulee syödä?” Tässä vaiheessa saatankin sanoa, että ahaa, sinulla vaikuttaakin olevan käsikirjoitus jo valmiina. Haluaisin kuulla hieman miten aikaisemmat osat tästä elokuvasta eli elämästäsi ovat menneet?
Vatsavaivaisilla on joskus kerrottavanaan pitkäkin historia uhrina
Tyypillinen tarina on vuosia jatkunut vatsavaiva, jota asiakkaan mukaan terveydenhuollon henkilöstö ei ole ottanut tarpeeksi vakavasti. Kun tarpeeksi kauan asiakas on vaivansa kanssa sivuutettu alkaa hän kokea olevansa uhri, terveydenhuollon uhri. Heillä on käsikirjoitus valmiina mennessään lääkäreiden tai muiden asiantuntijoiden vastaanotoille. Sitten he, joilla on kova tiedonhalu alkavat selvittää vaivojensa syytä itse internetistä. Toiset turvautuvat funktionaaliseen lääketieteeseen. Kannatan funktionaalisen lääketieteen holistista ihmiskäsitystä. Pyrin itsekin ottamaan asiakkaan huomioon ihmisenä ja huomioimaan elämän eri alueet … mutta perusteettomat veri-, virtsa- ja ulostenäytteet, jotka lähetetään milloin minkin meren taa ja lasku on nelinumeroinen saa minut kiukustumaan. Valitettavan usein nämä erinäiset kokeet vahvistavat asiakkaan uskomusta (tarinaa) jostakin sairaudesta. Yleisimmin verikokeet ilmentävät eriasteisia allergioita. Lisäksi mukaan on usein laitettu vielä ohje välttää kyseessä olevia ruokia. Asiakkaan pettymys onkin suuri, kun olo ei korjaannukaan ruokia välttämällä. Tämä saattaa vain tuoda lisää stressiä. Lisäksi ihminen saattaa havahtua, että on tullut huijatuksi ja siitä tulee lisää stressiä. Ja siinäpä Se, koko vatsavaivojen syy on saattanut ollakin stressi ja sairauden etsintä tuonut sitä lisää. Joskus noihin tarinoihin saattaa empaattinen kuuntelija ruveta uskomaan, kouluttajani Juhani Laakso sanoisi sitä varmaan psykoottiseksi syrjähdykseksi terapeutin roolista. Nimimerkillä kokemusta on… Toisaalta ei ole hyvä sekään, jos heti asettuu asiakasta vastaan. Toki useasti kyseessä on ihan oikea vaiva, ärtyvän suolen oireyhtymä eli IBS johon suurimmalla osalla auttaa fodmap – rajoitus, syömisen rauhoittaminen ja erilaiset stressinhallintakeinot.
Jojolaihduttajan tarina saattaa olla seuraavanlainen
Iso naisihminen on omassa tarinassaan kaikkien muiden tuki. Toisaalta uhri, toisaalta kaikkivoipa. Tarinan punainen lanka on, että hänen on pakko tehdä kaikki tai muuten ei mistään tule mitään. ”Eihän se yhteiskunta pyöri, jos tässä rupeaa omaa hyvinvointiaan ajattelemaan. Oikeutta omiin tunteisiin miulla ei ainakaan ole.
Olen avustaja kaikille ja mun on pakko. On hoidettava omat iäkkäät vanhemmat, vaativa työ , eronneet lapset ja, lapsen lapset, sairaseläkkeelle joutunut puoliso.” Toisaalta tällainen ihminen näkee itsensä kaikkivoipana, toisaalta uhrina. Kun kysyn ”miten itse näet tilanteen?”niin , vastaus on ”kun mun on pakko”.
Tyypillinen on myös laihduttajan tarina, jossa on useita epäonnistuneita laihdutusyrityksiä. Tai useimmiten ne ovat epäonnistuneita vasta painonhallintavaiheessa. Tämän tarinan kertaaminen mielessään saa asiakkaan uskomaan, ettei hän pysty onnistumaan kun ei ole ennenkään onnistunut.
Tarinan uudelleen kirjoitus
Varsinkin laihduttajien kohdalla tarinan uudelleen kirjoitus tekniikka on toimiva.” Miltäs kuule tuntuisi, jos olisitkin omassa elämässäsi ihan pääroolissa?” Haastan miettimään, entä jos kuitenkin kokeilisit tehdä tällä kertaa jotain toisin. Asettaisit fokuksen painon sijaan johonkin muuhun. Jos ENED erittäin niukkaenergineinen ruokavalio (< 800 kcal/vrk) ei viimeksi tuonut pysyvää painon hallintaa, niin miten todistat, että se toimisi nyt?. Joskus tuo tarinan uudelleen kirjoitus onnistuu, joskus taas ei. Joskus asiakas löytää nykyisestä tilanteestaan erilaisia voimavaratekijöitä, jotka tukevat muutoksen tekemistä.
Mitäpä sitten tehdä, jos tunnistaa tai epäilee itseään tai asiakastastaan tarinansa vangiksi?
Kirjoittaminen voi auttaa niin asiakasta, kuin terapeuttiakin. Ainakin omasta puolestani voin sanoa, että prosessoin asioita aivan toisella tavalla kirjoittaessani kuin puhuessani. En tiedä, mietinkö liikuntahistoaria –tarinaani kirjoittaessa, miltä se näyttää. Se kuitenkin sai ajatukseni muuttumaan, kuvittelin, että olen ollut yli puolet elämästäni inaktiivinen, mutta kun tarkastelin asiaa tarkemmin, niin ei se ihan pitänytkään paikkaansa.
Asiakkaalle voi antaa tehtäväksi kirjoittaa oma tarinansa (sen asian kannalta kuin haluaa muutosta tehdä) tiivistetysti 3-5 sivulla. Opettajana ollessani opiskelijoiden elämäntapamuutos – kokeilu raporteissa oli todella mainiota tarinoita. Tietenkin tämä on helpompi tehtävä heille, jotka ovat luonnostaan kirjoittajia. Nykyisessä työssäni olen muutamaa pyytänyt tarinansa kirjoittamaan, mutta yhtään en vielä takaisin saanut.
Tarinoita voi tarkastella siitä näkökulmasta, että miten paljon niissä esiintyy menneisyyttä, paljonko nykyisyyttä, paljonko tulevaisuutta? Millainen juoni tarinassa on, millaiseen sävyyn se on kerrotaan? Onko tarinassa jotain poikkeusvaihetta, onnistuminen epäonnistumisten keskellä? Miten sitä voisi käyttää nyt hyödyksi?
Miten tarinan asiat vaikuttavat nykyhetkeen? Millä asioilla on oikeasti merkitystä? Miten asioiden painotukset kohtaavat arvot? Voisiko tuon tarinan kertoa jotenkin toisin? Miten läheiseni sen kertoisivat? Miten vastaisin kysymykseen:millaista elämää haluan elää? Millaisen haluisin tarinani olevan, vai onko helpointa mennä samaa tuttua latua?
Juhani Laaksolta, kognitiivisen lyhytterapian kouluttajaltamme sain vinkin myös mielenkiintoisen tekniikan, ystäväkirjeen kirjoittamiseen asiakkaalle. Toistaiseksi en ole yhtään kirjettä asiakkailleni vielä kirjoittanut, mutta muutamia olen päässäni hahmotellut. Ehkäpä jonain päivänä rohkaistun sellaisenkin vielä tekemään. Siinä terapeutti kirjoittaa asiakkaalle keskustelun jälkeen kirjeen, jossa paneutuu mm. seuraaviin asioihin: Mikä liikutti, mikä herätti, mitä yhtäläisyyksiä on omaan elämään? Sekaan voi laittaa muutamia kysymyksiä kuten; minua jäi mietityttämään kun kerroit, että… Mistä mahtoi johtua, että …? Kirjeen tulee olla kuvaileva; kuvailla mitä asiakas tekee, ei saa määritellä mikä tai kuka tai millainen hän on. Elämänohjeita ei saa antaa.
Kirjeen voi lopettaa niin kuin minäkin päätän tämän jutun:
Minun käsitykseni elämästä on rajoittunut,
Sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija.
Sinä valitset, mikä on seuraava siirtosi pelissä,
olet pääroolissa tässä tarinassa – elämässä.
Tukevan terapeutin tarinoita 